Retkiä kasvimaailmaan: Tervaleppä, Harmaaleppä

Tervaleppä, Alnus glutinosa. Uunisaari, Hki 11.4.2016

Tervaleppä on kosteiden paikkojen puu, jonka tyypillisiä kasvupaikkoja ovat erilaisten vesistöjen rannat ja korvet. Se selviää myös ajoittain tulvivilla alueilla hyvin, usein lähes ainoana puulajina, puhutaankin tervaleppäluhdista.

Tervalepän runko on tumma ja rosoinen, kaarnamainen. Avoimella paikalla se voi kasvaa hyvin paksurunkoiseksi, ahtaammilla paikoilla se on hoikkakasvuisempi.

Tervalepän norkot avautuvat huhtikuussa, Etelä-Suomessa jo maaliskuun lopullakin. Emikukinnot ovat hyvin pieniä ja huomaamattomia, punaruskeita. Niistä muodostuu aikanaan noin sentin kokoinen pyöreähkö hedelmä joka on aluksi vihreä ja myöhemmin käpymäinen, mustanruskea.

Tervalepän lehdet ovat kiiltäviä, tylppä- tai lanttopäisiä, nuorena tahmeita.

Tervaleppä. Hede- ja

emikukintoja

Tervaleppä. Edellisvuotisia käpyjä
keskellä. Taustalla hedenorkkoja

Tervalepän lehtiä ja uusia käpyjä

Tervaleppäluhta varhain keväällä.

Tervalepän tummaa runkoa

Harmaalepän kavupaikkoja ovat tuoreet metsät, teiden varret, peltojen reunat ja rannat. Se ei menesty niin kosteilla paikoilla kuin tervaleppä.

Harmaalepän runko on sileä ja harmaa. Kukinta alkaa hieman tervalepän jälkeen. 'Kävyt' ovat samantapaisia kuin tervalepällä, mutta ne ovat kärjimmäistä lukuunottamatta aika lailla tiiviisti oksan pinnassa, eivät 'perällisiä' kuten tervalepän kävyt.

Harmaalepän lehdet ovat himmeähkön vihreitä ja suippokärkisiä.

Tervaleppä ja harmaaleppä voivat risteytyä.