Pähkinäpensas

Pähkinäpensas, Corylus avellana. 

Pähkinäpensasta eli euroopan­päh­kinä­pensasta esiintyy meillä luonnon­varai­sena Etelä- ja Lounais-Suomessa. Kaikkein yleisin se on Ahvenanmaalla ja Turun seudulla, mutta esimerkiksi Helsingin alueellakin se on melko yleinen. Pähkinäpensaan kasvupaikkoja ovat mm. rinnelehdot ja metsänreunat. Senkaltaisissa pai­kois­sa olen sitä Helsingissäkin nähnyt, mm. Pitkä­kos­kella Vantaan­joen rinne­leh­dossa ja siellä täällä lähempänä keskustaakin pienten metsikköjen reunoilla. Sitä käytetään myös koris­tepensaana.

Keltaiset norkot alkavat avautua jo maaliskuun loppupuolella jatkaen pölytystään huhtikuussa. Kun oksia katsoo tarkemmin, niissä voi norkkojen lisäksi huomata myös puolen sentin kokoisia 'silmuja', joiden päästä kurkistaa parin millin mittaisia punaisia 'kieliä'. Ne ovat emikukintoja, joihin aikanaan (hyvissä olosuhteissa) muodostuu 1-2 cm kokoinen pähkinähedelmä.

Pähkinäpensas on monirunkoinen, ja sen voi talvellakin tunnistaa runkojen kehä­mäi­sestä kasvutavasta. Näistä muodostuu 2-6 metrin korkuinen pensas. Lehdet ovat melko pehmeitä, karvaisia ja niiden kärjessä on terävä 'nipukka'.

Pähkinäpensas on tullut meille jääkauden jälkeisellä lämpökaudella ja se on ollut aikanaan yleinen Pohjois-Savossa asti. Sen pähkinät olivat merkittävä ravinnonlisä joskus kivikaudella täälläkin. Nimitys hasselpähkinä vastaa pähkinäpensaan nimeä saksankielessä (haselnuss) ja joissain muissakin kielissä. Nykyisin kaupasta saatavat hassel­pähkinät ovat kuitenkin viljellyn isopähkinäpensaan (Corylus maxima) hedelmiä.

Emikukinto. Talinranta Hki 31.3.2016

Pähkinöitä. Pyymosa, Vantaa 17.7.2007

Pähkinäpensaslehto
Nuuksiossa Espoossa