Näsiä

Näsiä,  Daphne mezereum.

Kuvattu Vantaan Myyrmäessä 31.3.2007

Luin pikkupoikana Yrjö Kokon sadun Pessi ja Illusia. Siinä oli jotenkin mieliinjäävä kuvaus näsiöistä, jotka houkuttelivat yöper­hosia kevätyössä huumaavalla tuoksullaan. Näsiä onkin mielen­kiin­toi­nen kasvi. Kukat ilmaantuvat lehdet­tö­miin varsiin hyvin varhain keväällä, kun maa voi olla vielä osittain lumi­peit­teinen.

Näsiä on lehtokasvi, johon ei törmää joka paikassa. Helsingin seudulta olen löytänyt sitä Vantaalta Uomatien länsipään lähellä olevasta ns. Myyrmäen lehdosta, Itä-Helsingistä Porvarin­lahden rantamilta, Haltialasta, Paloheinän läheltä ja parista paikasta Nuuksiosta.

Näsiän punaiset marjat ovat hyvin myrkyllisiä, jo kahden marjan tiedetään vieneen lapsen sairaala­hoitoon. Kuoren koskettelu voi aiheuttaa herkille ihmisille allergiaa ja jopa pelkkä kukkien haistelu voi aiheuttaa pahoinvointia.

17.7.2007 Nuuksio

25.4.2016 Paloheinä-

Maununneva Hki

25.4.2016 Paloheinä-

Maununneva Hki

25.4.2016 Niskala Hki

25.4.2016 Niskala Hki

Leskenlehti

Leskenlehti, Tussilago farfara

Leskenlehti kuuluu niihin yleisimmin tarkkailtaviin 'kevään merkkeihin'. Kukinta saattaa Etelä-Suomes­sa alkaa jo maalis-huhti­kuun vaihteessa. Tien­pien­ta­reilla ja ojan­reu­noilla sitä usein näkee, mutta se kas­vaa monen­lai­silla kosteilla ja viljavilla paikoilla, metsissä ja rannoillakin.

Lehdet ilmaantuvat vasta kukkien lakas­tuttua. Ne kasvavat lopulta melko suuriksi, 10-20 cm levyisiksi, muodostaen usein mattomaisia kasvustoja. Lehdet ovat epäsäännöllisen nirhalaitaisia, alta vaalea­kar­vaisia.

Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempana harvinaisena, yleistymässä sielläkin.

Tali, Hki 2.4.2016

 Lehtiä 18.7.2012

Tali, Hki 26.3.2020

Tali 12.4.2021

Haltiala, Hki 12.4.2022

Haltiala, Hki 12.4.2022

Pähkinäpensas

Pähkinäpensas, Corylus avellana. 

Pähkinäpensasta eli euroopan­päh­kinä­pensasta esiintyy meillä luonnon­varai­sena Etelä- ja Lounais-Suomessa. Kaikkein yleisin se on Ahvenanmaalla ja Turun seudulla, mutta esimerkiksi Helsingin alueellakin se on melko yleinen. Pähkinäpensaan kasvupaikkoja ovat mm. rinnelehdot ja metsänreunat. Senkaltaisissa pai­kois­sa olen sitä Helsingissäkin nähnyt, mm. Pitkä­kos­kella Vantaan­joen rinne­leh­dossa ja siellä täällä lähempänä keskustaakin pienten metsikköjen reunoilla. Sitä käytetään myös koris­tepensaana.

Keltaiset norkot alkavat avautua jo maaliskuun loppupuolella jatkaen pölytystään huhtikuussa. Kun oksia katsoo tarkemmin, niissä voi norkkojen lisäksi huomata myös puolen sentin kokoisia 'silmuja', joiden päästä kurkistaa parin millin mittaisia punaisia 'kieliä'. Ne ovat emikukintoja, joihin aikanaan (hyvissä olosuhteissa) muodostuu 1-2 cm kokoinen pähkinähedelmä.

Pähkinäpensas on monirunkoinen, ja sen voi talvellakin tunnistaa runkojen kehä­mäi­sestä kasvutavasta. Näistä muodostuu 2-6 metrin korkuinen pensas. Lehdet ovat melko pehmeitä, karvaisia ja niiden kärjessä on terävä 'nipukka'.

Pähkinäpensas on tullut meille jääkauden jälkeisellä lämpökaudella ja se on ollut aikanaan yleinen Pohjois-Savossa asti. Sen pähkinät olivat merkittävä ravinnonlisä joskus kivikaudella täälläkin. Nimitys hasselpähkinä vastaa pähkinäpensaan nimeä saksankielessä (haselnuss) ja joissain muissakin kielissä. Nykyisin kaupasta saatavat hassel­pähkinät ovat kuitenkin viljellyn isopähkinäpensaan (Corylus maxima) hedelmiä.

Emikukinto. Talinranta Hki 31.3.2016

Pähkinöitä. Pyymosa, Vantaa 17.7.2007

Pähkinäpensaslehto
Nuuksiossa Espoossa