Lumpeet

Lumme, Nymphaea alba. Vihti 7.8.2006

Lumpeet tuovat suoras­taan eksoot­tista kauneutta suoma­lai­seen luontoon. Järvien ja lampien lisäksi ne kasvavat myös hitaasti virtaavissa joissa ja joskus myös suojai­sissa murto­vesi­lah­dissa. Kukat ovat yleensä valkoisia, mutta joskus myös punertavia tai koko­naan punaisia. Puna­kuk­kaiset muodot ovat rauhoitettuja.

Lumme on kaikille tuttu, mutta tarkka lajimääritys onkin hieman kimurantimpi juttu. Nykyisin katsotaan Suomessa esiintyvän kaksi lummelajia: lumme eli valkolumme ja suomenlumme. Valkolumme jaetaan edelleen kahteen alalajiin: isolumme ja pohjanlumme. Joskus alalajit on luettu eri lajeiksikin, silloin on siis katsottu lajeja olevan yhteensä kolme.

Isolumme, Nymphaea alba ssp. alba, on näistä suurikukkaisin, kukan halkaisija 10-20 cm. Esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa, yleisin kaakossa.

Pohjanlumpeen, Nymphaea alba ssp. candida, kukan halkaisija on 5-12 cm. Levinneisyydeltään se on näistä laaja-alaisin ja yleisin, yleinen Peräpohjolaan saakka ja harvinaisena vielä pohjoisempanakin.

Suomenlumme, Nymphaea tetragona, on kaikkein pienikukkaisin, kukan halkaisija 2-5 cm. Yleinen Itä-Suomessa.

Isolumpeen ja pohjanlumpeen välimuodot ovat yleisiä ja suomenlummekin voi risteytyä pohjanlumpeen kanssa.

Lumpeiden sukulaisen ulpukan 'possuhedelmät' ovat useimmille tuttuja, mutta kuka on nähnyt lumpeen hedelmän? Varmaan paljon harvempi, koska lumpeiden marjamaiset kotahedelmät kypsyvät veden alla!

Helsingissä lumpeita ei enää monessa paikassa ole. Pohjanlummetta esiintyy kuitenkin ainakin Laajasalon Kruunuvuorenlammessa ja Porvarinlahdella.

Kukinta heinäkuu-elokuu.

Vrt. ulpukka

Lumme. Vinjalammi, Hattula 17.7.2019