Kihokit

Pyöreälehtikihokki, Drosera rotundifolia

Kihokit kasvavat erityypppisissä suomaastoissa. Ne saavat lisäravinteita noilla köyhillä kasvualustoilla pyydystämällä lehdillään hyönteisiä. Lehdissä on punaisia karvoja, joissa on tahmeita limapisaroita. Kun hyönteinen on tarttunut karvoihin, ne kääntyvät hiljalleen hyönteisen ympärille vangiten sen lopullisesti.

Pyöreälehtikihokin lehdet kasvavat pinnanmyötäisenä ruusukkeena. Metsälampien reunojen rahkasammalpinnoilta se on helppo löytää. Se on kuitenkin aika pieni ja huomaamaton.

Pyöreälehtikihokki on yleinen koko maassa.

Pyöreälehtikihokki on saanut muurahaisen saaliikseen

Kihokkien valkoiset kukat ovat lehtiruusukkeen keskeltä nousevan ohuen vanan päässä.
Ne avautuvat vain auringonpaisteessa.

Pitkälehtikihokki on paljon huomiota­herät­tävämpi kuin pyöreälehtikihokki. Lehdet sojottavat yläviistossa tai pystyssä ja pitkänomainen lehtilapa on suurempi.

Pitkälehtikihokkikin on yleinen, mutta jonkin verran harvinaisempi kuin pyöreälehtikihokki ja sen levinneisyys painottuu pohjoisempaan. Nuuksiossa retkeillessäni näin kyllä jatkuvasti pyöreälehtikihokkeja, mutta pitkälehtikihokkeja ei vakioreiteillä näkynyt. Iso-Holman rannalta Vihdistä sekin sitten löytyi. Pitkälehtikihokki kasvaa märemmillä paikoilla kuin pyöreälehtikihokki.

Pitkälehtikihokki, Drosera anglica

Piikkiohdake

Piikkiohdake,  Cirsium vulgare. Munkkiniemi, Hki 30.7.2015

Piikkiohdake on todella nimensä ansainnut. Kookkaiden mykeröiden alla on vankoista, jäykistä ja erittäin terävistä piikeistä muodostunut 'neulatyyny'. Myös lehtien laidoissa on pitkiä ja teräviä piikkejä.

Piikkiohdaketta esiintyy lähinnä maamme etelä­osissa (melko yleisenä) ja keskiosissa (harvinaisena). Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat tienreunat, kuivahkot niityt ja joutomaat. Myös Helsingissä se on melko yleinen. Kukkii loppu­kesällä, heinäkuusta syyskuuhun.

Ruotsinkielinen nimi on 'vägtistel', 'tieohdake', englanninkielinen nimi 'spear thistle', 'keihäs­ohdake'.

Kilpukka

Kilpukka, Hydrocharis morsus-ranae. Kuvattu 30.7.2008

Kilpukka kasvaa irtokellujana tai löyhästi pohjaan kiinnittyneenä rehevien vesistöjen suojaisissa kohdissa. Kukkii heinä-elokuussa, jos on riittävän lämmintä. Valkoinen kukka on kolmiterälehtinen. Lehdet ovat ulpukkamaiset, mutta paljon pienemmät, 2-5 cm läpimitaltaan.

Kilpukka on vain paikoin Lounais-Suomessa yleisehkö, muualla harvinaisempi. Helsingissä sitä kasvaa vain muutamassa paikassa, ja se on luokiteltu täällä erittäin uhanalaiseksi. Olen käynyt sitä kuvaamassa ja katsomassa Viikinrannan-Pornaistenniemen suunnalla. Siellä kulkee rantaruovikon reunan suuntainen polku, joka ylittää tietyssä kohdassa ilmeisesti patoamisen johdosta syntyneen altaan. Tuossa seisovavetisessä altaassa kasvaa runsaasti kilpukkaa.