Rantakukka

Rantakukka, Lythrum salicaria. Pitäjänmäki, Helsinki 14.7.2012

Rantakukka kasvaa nimensä mukaisilla paikoilla: rantaniityillä ja rantakivikoissa, ojissa, lammikoissa, luhdissa, toisinaan vedessäkin.
Sinipunaiset kukat ovat kapeissa, pitkissä ja tiheissä latvatertuissa. Koska rantakukka on lisäksi aika kookas, yli metrin korkuiseksi kasva­va, kukinnot näkyvät kauas ja koristavat hienosti kesäistä maisemaa. Kukinto voi olla jopa 40 cm pituinen. Ei ihme, että rantakukkaa on alettu käyttä­mään myös koriste­kasvina puutarhoissa.

Rantakukka on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempana sitä esiintyy harvinaisena vielä Etelä-Lapin länsiosissa. Kukkii loppukesällä, heinäkuussa ja elokuussa.

Rantakukan ainoa läheinen sukulainen Suomessa on harvinainen ja hyvin erinäköinen ojakaali, Lythrum portula.

Rantakukka on pidetty ja kaunis kasvi, mutta rajansa kaikella: Laji on viety Pohjois-Amerikkaan 1800-luvulla ja se on muodostunut siellä haitalliseksi vieraslajiksi valloittaessaan kosteikkoja ja syrjäyttäessään muita lajeja. Syynä on mm. luontaisten vihollisten puuttuminen. Leviämistä on pyritty rajoittamaan Euroopasta tuotujen kovakuoriaisten avulla, jotka käyttävät rantakukkaa ravinnokseen.