Isokarpalo

Isokarpalo, Vaccinium oxycoccos. Vihti, Nuuksio 4.6.2007

Karpalo on tullut tutuksi Nuuksiossa liikku­es­sa­ni. Siellä sitä näkee usein metsä­lam­pien rahka­sammal­reu­nuk­silla.

Vaaleanpunaisissa kukissa on neljä terä­lehteä, jotka ovat kääntyneet taaksepäin. Varsi on ohut, rento, maanpinnalla sui­ker­tava. Marjat kypsyvät myö­hään, vasta syys-lokakuussa. Kyp­syt­tyään ne ovat punaisia tai tumman sinipunaisia.

Karpalo on arvokas talousmarja. Par­haat karpalosaaliit saadaan eri­laisilta märiltä avo­soilta. Rämeillä ja kor­vis­sakin, ts. puus­toi­sil­la soilla, sitä kasvaa, mutta marja­sa­dot jää­vät siellä pienem­mäksi.

Isokarpalo on yleinen koko maassa lukuun ottamatta Pohjois-Lappia, missä se on harvinainen. Kukinta kesäkuu-heinäkuu.

Puolikypsiä isokarpalon marjoja Nuuksiossa 4.9.2011.

Isokarpalon lisäksi on olemassa toinenkin karpalolaji: pikkukarpalo, Vaccinium microcarpum. Erottavia tuntomerkkejä: Pikkukarpalo on kaikenkaikkiaan pienempi ja myös marjat ovat pienempiä, puolukan kokoluokkaa, kun isokarpalolla ne ovat selvästi puolukkaa suurempia. Isokarpalolla kukkia on 2-4, pikkukarpalolla yleensä yksi. Isokarpalon kukkaperät ovat (hieman) karvaisia, pikkukarpalolla ne ovat kaljuja.

Pikkukarpalo viihtyy kuivemmilla alustoilla kuin isokarpalo, kuten kuivilla räme- ja nevamättäillä, ja sen levinneisyys painottuu pohjoisempaan kuin isokarpalon (vaikka sitä esiintyykin lähes koko Suomessa).