lauantai 9. huhtikuuta 2016

Etelänruttojuuri

Etelänruttojuuri, Petasites hybridus. Tali, Hki 9.4.2007
Etelänruttojuuri on tuotu Suomeen aikoinaan ihmisen toimesta rohdos­kasviksi. Sen juurakon uskottiin suojaa­van rutolta. Sitä käytetään edelleen koristekasvina puu­tar­hoissa.

Etelänruttojuuri on levinnyt monin paikoin luon­toom­mekin. Suomalaiset ruttojuuret ovat miltei yksinomaan hedekasveja, siksi se leviää meillä ainoastaan kasvullisesti juuristonsa avulla. Se on kuiten­kin kerran jalansijan saatu­aan vahva kilpailija ja voi muodostaa laajojakin kasvustoja. Uusille kasvu­pai­koille se kulkeutuu juurakonpaloista esim. siirto­maiden tai puutarha­jättei­den mukana.

Kukinto muodostuu usean mykerön muodostamasta 'patukasta', sen yleisväri on sinipunainen, itse kukat ovat vaaleamman punertavia. Kukinto työntyy maasta ennen lehtien puhkeamista jo huhtikuussa. Kukkien alkaessa avautua se on tiivis, korkeu­deltaan 15 cm luokkaa, mutta venyy pituutta myöhemmässä vaiheessa. Lehdet ilmaantuvat kukinnan loppuvaiheessa ja kasvavat myö­hem­min kesällä hyvin suuriksi, raparperimaisiksi.

Etelänruttojuuren kasvupaikkoja ovat mm. ojanvarret, jokien, purojen ja järvien rannat, pellonpientareet ja puistot.

Etelänruttojuuri on yleisesti ottaen harvinainen Suomessa. Sen levinneisyys on kuitenkin laajentunut kohti pohjoista ja siitä on nykyään havaintoja Lapissa asti. Helsingissä sillä on runsaita esiintymiä siellä täällä. Esimerkiksi Vantaanjokea seurailevan ulkoilureitin varrella sitä voi nähdä Pitkäkosken paikkeilla, jonkin matkaa Haltialan kartanosta etelään ja Pakilan siirtolapuutarhojen kohdalla.

Kuvattu Pitkäkosken lähellä 29.4.2016
Lehtiä 13.6.2016 Tali, Hki