sunnuntai 21. elokuuta 2016

Isovesiherne

Isovesiherne, Utricularia vulgaris. Suomenlinna 21.8.2010
Isovesiherne on vesikasvi, joka kasvaa pinnan alla kelluen tai mutapohjalla leväten, ei yleensä kiinnity pohjaan. Vain kukat nousevat veden pinnan yläpuolelle.

Suomen harvoista lihansyöjä­kasveista vesiherne on erityisen mielenkiintoinen tapaus hienon pyydystämismekanisminsa ansiosta. Lehdissä on 2–3 mm kokoisia kannellisia pyynti­rakkuloita, joissa on alipaine. Rakkuloiden suulla on karvoja, jotka toimivat ansan laukaisimena. Kun ötökkä koskettaa karvoja, rakkulan kansi aukeaa ja alipaine imaisee eliön sisään silmänräpäyksessä.

Isovesihernettä esiintyy lähes koko Suomessa, Lapissa tosin harvinaisena. Helsingissä isovesihernettä löytyy joiltain saarilta ja muutamalta paikalta mantereella. Suomen­linnassa sen pääsee helposti näkemään: Kustaanmiekassa on lampi, jossa sitä esiintyy melko runsaasti.

Suomessa esiintyy muitakin vesihernelajeja, kuten pikkuvesiherne, rimpivesiherne ym. Vesiherneitten suvun nimi Utricularia voidaan kääntää 'pieni säkki', mikä viittaa tietysti pyyntirakkuloihin.




Osmankäämit

Leveäosmankäämi,Typha latifolia.
Munkkivuori, Hki 21.8.2017
Osmankäämien sukuun kuuluu useita lajeja, joista Suomessa esiintyy kahta: leveä­osman­käämiä ja kapea­osman­käämiä. Leveä­osmankäämi on näistä se tutumpi ja tavallisempi, kapea­osmankäämi on huomattavasti harvinaisempi.

Osmankäämien erikoinen ruskea 'patukka' on sen emikukinto. Se on täynnään hyvin pieniä kukkia, joilla on karvamaiset kehälehdet. Heteet ovat emikukinnon yläpuolella olevassa vaaleammassa 'tupsussa'.

Leveäosmankäämin sivivihreät lehdet ovat noin 2 cm levyisiä ja kukinnon tumman­ruskea osa noin 3 cm paksuinen. Kukinnon emi- ja hedekukkaosat ovat kiinni toisissaan. Kukinta heinä-elokuussa. Leveäosmankäämi on yleinen maan etelä- ja keskiosissa.

Kapeaosmankäämin lehdet ovat alle 1 cm levyisiä ja kukinnon tumman­ruskea osa noin 1.5 - 2.5 cm paksuinen. Kukinnon emi- ja hedekukkaosat ovat selvästi erillään toisistaan. Kukinta heinä-elokuussa kuten leveämmällä sukulaisella. Kapea­osman­käämiä esiintyy Lounais- ja Etelä-Suomessa, pohjoisempana vain satunnaisesti.

Helsingissä on muutama kasvupaikka. Itse olen nähnyt sitä Uutelan Särkkäniemessä ja Munkkiniemen 'Konepuiston' allikossa. Jälkimmäisessä esiintyy Helsingin luonto­tieto­järjes­telmän mukaan näiden kahden lajin risteymääkin.

Kapeaosmankäämi, Typha angustifoliaSärkkäniemi, Hki 23.8.2017
Kukinnon hedeosa oli jo aika huonossa kunnossa kuvaamisaikaan, 
mutta emi- ja hedeosan erottava vihreä varrenpätkä erottuu.
Kuvasta näkee, miten suuri voi olla leveä- ja
kapeaosmankäämin lehtien leveysero. 

tiistai 9. elokuuta 2016

Mäntykukka

Mäntykukka, Monotropa hypopitys. Nuuksio, Vihti 26.7.2011
Lajia ennestään tuntematon voisi mäntykukan ensi kerran nähdessään pitää sitä jonkin pystyynkuolleen kasvin mädäntyneenä jäänteenä. Kasvi on kauttaaltaan kalpean­kel­tainen. Lehtien tilalla on pikemminkin suomut ja nuokkuvat kukat ovat koko kasvin kanssa samanväriset, ensi­sil­mäyksellä tuskin kukiksi tunnis­tet­tavat.

Kyseessä on täysin lehtivihreätön loiskasvi, joka saa ravintonsa tattien sienirihmastojen välityksellä lähinnä männyltä. Kukinto ei välttämättä tule näkyville kuivina kesinä, vaan mäntykukka tyytyy silloin elelemään pelkkänä juurakkona maan alla. Sopivan kosteana kesänä kuitenkin 15-25 cm korkuiseksi kasvavat kukin­to­var­ret nousevat maan pinnalle heinä-elokuussa.

Kukinto on terttumainen, yksittäisten kukkien muoto on kapean kellomainen. Kukintoranka suoristuu ja pitenee hedelmävaiheessa.

Mäntykukkaa esiintyy Etelä-Suomessa paikoittain melko yleisesti, harvinaisena Keski-Suomessa. Helsingissä laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi.

Nuuksio, Espoo 9.8.2009