sunnuntai 21. elokuuta 2016

Isovesiherne

Isovesiherne, Utricularia vulgaris. Suomenlinna 21.8.2010
Isovesiherne on vesikasvi, joka kasvaa pinnan alla kelluen tai mutapohjalla leväten, ei yleensä kiinnity pohjaan. Vain kukat nousevat veden pinnan yläpuolelle.

Suomen harvoista lihansyöjä­kasveista vesiherne on erityisen mielenkiintoinen tapaus hienon pyydystämismekanisminsa ansiosta. Lehdissä on 2–3 mm kokoisia kannellisia pyynti­rakkuloita, joissa on alipaine. Rakkuloiden suulla on karvoja, jotka toimivat ansan laukaisimena. Kun ötökkä koskettaa karvoja, rakkulan kansi aukeaa ja alipaine imaisee eliön sisään silmänräpäyksessä.

Isovesihernettä esiintyy lähes koko Suomessa, Lapissa tosin harvinaisena. Helsingissä isovesihernettä löytyy joiltain saarilta ja muutamalta paikalta mantereella. Suomen­linnassa sen pääsee helposti näkemään: Kustaanmiekassa on lampi, jossa sitä esiintyy melko runsaasti.

Suomessa esiintyy muitakin vesihernelajeja, kuten pikkuvesiherne, rimpivesiherne ym. Vesiherneitten suvun nimi Utricularia voidaan kääntää 'pieni säkki', mikä viittaa tietysti pyyntirakkuloihin.




Osmankäämit

Leveäosmankäämi,Typha latifolia.
Munkkivuori, Hki 21.8.2017
Osmankäämien sukuun kuuluu useita lajeja, joista Suomessa esiintyy kahta: leveä­osman­käämiä ja kapea­osman­käämiä. Leveä­osmankäämi on näistä se tutumpi ja tavallisempi, kapea­osmankäämi on huomattavasti harvinaisempi.

Osmankäämien erikoinen ruskea 'patukka' on sen emikukinto. Se on täynnään hyvin pieniä kukkia, joilla on karvamaiset kehälehdet. Heteet ovat emikukinnon yläpuolella olevassa vaaleammassa 'tupsussa'.

Leveäosmankäämin sivivihreät lehdet ovat noin 2 cm levyisiä ja kukinnon tumman­ruskea osa noin 3 cm paksuinen. Kukinnon emi- ja hedekukkaosat ovat kiinni toisissaan. Kukinta heinä-elokuussa. Leveäosmankäämi on yleinen maan etelä- ja keskiosissa.

Kapeaosmankäämin lehdet ovat alle 1 cm levyisiä ja kukinnon tumman­ruskea osa noin 1.5 - 2.5 cm paksuinen. Kukinnon emi- ja hedekukkaosat ovat selvästi erillään toisistaan. Kukinta heinä-elokuussa kuten leveämmällä sukulaisella. Kapea­osman­käämiä esiintyy Lounais- ja Etelä-Suomessa, pohjoisempana vain satunnaisesti.

Helsingissä on muutama kasvupaikka. Itse olen nähnyt sitä Uutelan Särkkäniemessä ja Munkkiniemen 'Konepuiston' allikossa. Jälkimmäisessä esiintyy Helsingin luonto­tieto­järjes­telmän mukaan näiden kahden lajin risteymääkin.

Kapeaosmankäämi, Typha angustifolia. Särkkäniemi, Hki 23.8.2017. Kukinnon hedeosa oli jo aika huonossa kunnossa kuvaamisaikaan, mutta emi- ja hedeosan erottava vihreä varrenpätkä erottuu.
Kuvasta näkee, miten suuri voi olla leveä- ja
kapeaosmankäämin lehtien leveysero. 

maanantai 15. elokuuta 2016

Jokileinikki

Jokileinikki, Ranunculus lingua
Jokileinikki on helppo tunnistaa. Kukka on reilusti tavallisten leinikkien kukkaa suurempi, kasvi on muutenkin kookas ja lehdet ovat pitkät ja soukat, tuoden mieleen esim. maitohorsman lehdet. Tieteellisen nimen loppuosa lingua viittaa juuri lehtiin, sana tarkoittaa kieltä.

Jokileinikki on melko harvinainen, mutta siellä, missä sitä löytyy, se voi kasvaa suurinakin esiintyminä.

Kasvupaikkoja ovat jokien ja järvien matalat rannat sekä tulvanevat.

Helsingissä olen nähnyt sitä vuonna 2018 Lammassaareen johtavien pitkospuiden vieressä, ruovikon seassa. Toinen helsinkiläinen kasvupaikka on luontotieto­järjestelmän mukaan Mätäjoessa, lähellä Malminkartanoa.